artikkelit
testi:
Sony VPL-VW500ES -projektori
Julkaistu:
Hifimaailma 1/2014
testi
Sony VPL-VW500ES -projektori
Teksti ja mittaukset: Mauri Eronen Kuvat: Valmistaja ja Mauri Eronen
Hyvästit
pikseliverkolle
Sonyn sxrd-projektoreilla ei ole aiemminkaan ollut
ongelmia pikselirakenteen näkyvyyden suhteen.
4k-uutuus vie kuvan tasaisuuden seuraavalle
tasolle, ja parantaa blu-ray-elokuvienkin kuvaa
toimivalla terävöityksellä.
PUOLITOISTA vuotta sitten esitelty Sony VPL-VW1000ES
oli markkinoiden ensimmäinen 4k-projektori. Vaikka Sonyn digitaaliteattereista
22
periytyvä kuvasuhde ei olekaan suoraan full hd:n monikerta, ei skaalaus aiheuta ongelmia. Muilla valmistajilla
tekniikka on nimeltään lcos (liquid crystal on silicon).
Sen etuna lcd- ja dlp-projektoreihin on pikselin väliin
jäävän tyhjän alueen minimointi. Koska kuva täyttää useimmiten suuremman alueen näkökentästä, on pikselirakenteellakin merkitystä.
Sonyn pitkään käyttämä sxrd-tekniikka perustuu
heijastavaan nestekidepaneeliin. Jos siis full hd -mallillakin pikseliverkon näkemin on hankalaa, ei se
VPL-VW500ES:llä näy edes nenä kiinni kankaassa.
Kuva on ällistyttävän filmimäinen.. Vaikka VPL-VW500ES:n
kanssa ison ja tarkan kuvan omistajaksi pääsee alle kymppitonnilla, on se silti tuplasti kalliimpi kuin markkinoiden
edullisin 4k-projektori (JVC DLA-X500R).
VPL-VW500ES on aito 4k-laite, ja sen paneelissa on
4096x2160 pikseliä. Kuten usein
ensimmäisten teknologiademojen kanssa, sen yleistymistä
hidasti 26 000 euron hintalappu. Televisiopuolella 4k tai ultra hd
tarjoaa vaakasuunnassa hieman vähemmän, 3840 kuvapistettä. Blu-ray-lähdettä
katsellessa reunoille jäävät pikselit vain jätetään hyödyntämättä, ja kuva skaalataan vaaka- ja pystysuunnassa kaksinkertaiselle tarkkuudelle.
Suurin 4k:n ongelma on edelleen sisällön puute.
Projektorilla lisätarkkuudesta on kuitenkin enemmän
hyötyä kuin televisioilla
Päävärien eli punaisen, vihreän ja sinisen välinen kohdistus oli aivan
pielessä, ja ongelma näkyi useamman metrin päähän.
Tämän näkemiseen ei tarvinnut edes testikuvaa, sillä leviäminen rävähti silmille projektorin valikoita selatessa.
Tarkempi mulkaisu paljasti, että konvergenssivirhe
oli koko kuva-alalta yhtenäinen. MotionFlowkuvaprosessori toimii Sonyn speksien mukaan 240 hertsin taajuudella, mutta ilmiö näkyi, vaikka interpolointi olisi kytketty pois päältä. Tekstityksen siirrolla varustettu Blu-ray-soitin on tällöin hyödyllinen, jotta tekstit piirtyvät näkyvälle kuva-alalle. Lisäksi linssin asetuksille on viisi muistipaikkaa, joten 2,35:1-kankaan käyttö on mahdollista ilman anamorfista linssiä. Panel alignment -korjaus
tuo ruudulle sopivan ristikkokuvion, jonka avulla
homma hoituu täysin kokemattomaltakin. Kankaan reikien ja
projektorin pikselien sopiva päällekkäisyys voi aiheuttaa moiré-ilmiön, jossa kuvan tasaisen pinnat ovatkin aaltoilevia.
Käyttöönotto ja liitännät
Projektorin karhea mattapinta on arvokkaan oloinen.
Euroopassa myytävässä mallissa etulevy on pinnaltaan
kiiltävä. Linssin eteen on muovinen suojalätkä, joka
pitää sihdata paikoilleen käsin, toisin kuin kalliimman
mallin motorisoitua luukkua.
Optiikka sen sijaan on motorisoitu ja helposti kaukosäätimellä ohjattavissa. Lampun himmeämmällä
teholla humina on kuitenkin tasaista ja matalataajuista,
joten se ei häiritse, kun leffassa on vähänkin ääntä.
Projektorin mukana ei tule vakiona 3d-laseja. Nettitietojen mukaan
VPL-VW500ES ei osaa erotella 3d-tilassa blu-ray-levyn
koko tarkkuutta pystysuunnassa, vaikka kalliimpi
VW1000ES siihen pystyykin.
23. Kirkkauden ja kontrastin
säätö onnistuu kokonaan ilman valikoita, mistä on
aina iloa perussäätöjä tehtäessä. Anamorfisen linssin
tukikin projektorista löytyy.
Vuosikausia samalle alustalle koottu kaukosäädin
vastaa tuntumaltaan projektorin hintalappua. Televisioissa ilmiö selittyisi taustavalon moduloinnilla, mutta Sonyn lampun kirkkausasetuksella ei ole välkkymiseen tai sen taajuuteen vaikutusta. Muita kuvaliitäntöjä ei sitten olekaan.
Suoraan paketista ja tehdasasetuksilla Sonyn kuva
tuotti ikävän yllätyksen. Säätö synnyttää lähes poikkeuksetta outoja väri-ilmiöitä tiettyihin testikuviin, mutta elokuvamateriaalilla ongelmaa
ei huomaa. Lopputuloksena kuva on selvästi terävämpi. Ilmiö on nähtävissä paljaalla silmällä. Kankaan viereltä tarkastellen onnistuu niin linssinsiirto kuin zoom ja tarkennuskin. Valikkokin on helposti omaksuttavissa vähänkin muiden Sonyjen kanssa
pelanneille.
Sonyn kaksi hdmi-liitäntää ovat versiota 2.0, joten
ne osaavat ottaa vastaan 4k-kuvaa 60 hertsin päivitysnopeudella. Tästä huolimatta nappulaviidakolta on vältytty. Gamman jotkin esiasetukset taas aiheuttavat kuvaan hieman dlp-projektorien tapaista sateenkaari-ilmiötä ja värihäiriöitä (alempi kuva).
Ainoa
ongelma
full hd
-mallista
päivitettäessä saattaa
syntyä, jos
käytössä on
perforoitu eli
akustisesti läpinäkyvä valkokangas. Lisävarusteena saatavien kakkuloiden malli on TDG-BT500A.
Sellaisia ei ollut testiyksilössä. Optiikka on selvästi laadukas, sillä linsseistä aiheutuvia värivirheitä ei ole käytännössä lainkaan.
Tuulettimen ääni on selvästi kuuluvampi kuin edullisemmissa HW-sarjan Sonyissa. Hienosti toimivan motorisoidun zoomin ja tarkennuksen jälkeenkin kuva vaikutti
suttuiselta. Näppäimien tuntuma on hyvä, ja kaikkiin tärkeisiin toimintoihin pääsee heti käsiksi. Punainen oli aivan
yhtä paljon vinksallaan kuvan keskellä ja reunoilla.
Virhe oli siis mahdollista korjata Sonyn omalla paneelien kohdistustoiminnolla. Syykin paljastui nopeasti. 1/10 sekunnin valotusaika ja 24 pystyviivaa paljastavat, että jokin Sonyn sisälmyksissä aiheuttaa kuvan välkkymistä 240 hertsin taajuudella. Kontrastin pudottaminen sen sijaan
alentaa välkkymistaajuutta. testi
YLLÄ olevissa kuvissa kameraa on käännetty vaakasuunnassa, kun ruudulla on yksi pystyviiva
Usb-liitäntä on tarkoitettu vain ohjelmiston
päivitystä varten. Jokaiselle osavärille on oma brightness/hue/saturationsäätö. Niiden hienosäätämiseksi VPL-VW500ES
sisältää viimein kunnollisen värienhallinnan. Se ei siis ota huomioon valkokangasta,
jolla on suuri vaikutus varsinkin valkotasapainoon. Mielenkiinnon vuoksi mittaukset tehtiin myös ennen automaattia. Koska projektorissa
ei ole omia asetuksia kummallekin kirkkausasetukselle, täytyy vaativan käyttäjän valita jompikumpi ennen
käsin tehtävää kalibrointia.
Harmaasävyille on valitettavasti vain kahden pisteen säätö, bias/gain. Vaativa harrastaja kalibroi kuvan
kuitenkin viimeisen päälle itse, sillä automaatti ei ainakaan testiyksilön ohjelmistolla tuottanut aivan täydellistä tulosta.
24
tummassa päässä. 2,5). Monta eri väriä sisältävä ColorChecker-mittaus säilyi ennallaan deltae-arvossa
2,7. Jopa
hyvälaatuisissa kankaissa on selviä eroja harmaasävyjen
osalta. Jos automaatti tuntuu tuottavan huonon tuloksen, voi sen tekemät korjaukset poistaa käytöstä.
Tämän jutun mittaustulokset vastaavat tilannetta
automaattisen kalibroinnin jälkeen. Se ikään kuin poistaa kankaan
edestä sumentavan harson. Mustan taso pysyy siis matalana, vaikka kuvassa olisi paljon vaaleita alueita. Projektorin sisällä on kolorimetri, jonka avulla se pystyy säätämään valkotasapainon ja värit. Sillä voi kuitenkin
kompensoida ikääntyvän lampun muuttunutta toistoa. Tästä on suuri hyöty, sillä lampun ja
muiden komponenttien ikääntyessä kuva muuttuu.
Teoriassa toiminto tekisi kalibrointilaitteet turhiksi.
Todellisuudessa automaatti ei ole aivan niin kykenevä.
Suurin ongelma on, että kalibrointi tapahtuu täysin projektorin sisäisesti. Tämä tietysti
edellyttää, että kuvaa katsotaan oikeaoppisesti heijastamattomassa, tummassa kotiteatterihuoneessa.
Kuvaa terävöittävä Reality Creation -toiminto toimii erinomaisesti. Suurin parannus oli havaittavissa
SONYN innovatiivinen automaattikalibrointi korjaa harmaasävy- ja väritoistoa sisäiseen värisensoriin nojaten, mutta ei ota huomioon käytettävää valkokangasta. testi
Sony VPL-VW500ES -projektori
VPL-VW500ES sisältää kaksi kuvatuloa: hdmi 2.0 -portit, jotka tukevat 4kkuvaa 60 hertsin taajuudella. Jos projektori on asennettu
piiloon, voi kaukosäätimen komennot
välittää sille myös ir-vastaanottimelta
miniplugin avulla. Myös
saturaatiotasot asettuvat kalibroinnin jälkeen kohdalleen.
Sonyn 5050:1 kontrastisuhde on hyvä, joskaan ei
aivan yllä JVC:n tuottamaan referenssitasoon
(30 000:1). Ne on mitattu
Stewart Studiotek 130 -kankaalta lampun himmeämmässä tilassa. Se
osaa kalibroida itse itsensä. Valkotasapaino on helppo muokata lähes täydelliseksi niilläkin.
Sony Image Director -sovelluksella käyttäjä pääsee
kiinni monipisteiseen gamma- ja harmaasävysäätöön,
mutta se edellyttää nollamodeemikaapelin vetämistä
projektorin ja tietokoneen sarjaporttien väliin.
Harmaasävyjen säädön jälkeen väritkin ovat tarkemmat. Se kuitenkin riittää. Noise filtering mahdollistaa kohinanvaimennuksen, joka normaalitilanteessa kannattaa säätää minimiin.. Sonyn mukaan toiminto saattaa kehittyä tulevien
firmware-päivitysten yhteydessä.
Sonyn kuva on harmaasävyjen osalta selvästi parempi lampun high-tilassa (deltae 4,7). Värien tarkkuus sen sijaan heikkeni
hieman (deltae 2 . Triggerilähdöillä voi
ohjata vaikka motorisoitua valkokangasta.
Säädöt ja mittaukset
VPL-VW500ES:ssä on yksi innovatiivinen toiminto. Perusasetuksissa oleva terävyyssäätö tuotti parhaan kuvan asennossa 10. Myös värien
deltae-arvo puolittuu arvoon 1,1. Resoluutiosäädöllä terävöitystä voi hienosäätää. Sarjaporttiin voi välittää
tietokoneelta ohjaussignaaleja esimerkiksi Sonn omalta Image Director -sovellukselta. Toisaalta 580:1 ansi-kontrasti on markkinoiden kärkeä. Verkkoliitännän
kautta kulkevat automaatiojärjestelmien komennot. Enää ei tarvitse miettiä miten aiemmista Sonyista tuttu real color processing -ympyrä arpoo
korjaukset. Värienhallinta toimii erinomaisesti, ja
värit pystyy kalibroimaan rec709-standardiin. Mastered in 4k kytkettynä kuva oli hieman suttuisempi kuin
normaaliasennossa. Harmaasävyjen osalta
tulos parani keskimääräisestä deltae-arvosta 12,5 arvoon 10,7
Gammalla käytetty uusi referenssi bt.1886
on tummien sävyjen erottelun osalta parempi kuin lineaarinen 2,2 tai 2,4.
? Kuvan välkkyminen
? Lampun teho
vaikuttaa väreihin ja
valkotasapainoon
Sony VPL-HW50ES
Ominaisuudet
Hinta
Tekniikka
Tarkkuus
3D
Mitat (lxkxs)
Massa
Takuu
Lisätietoja
9 990 ?
SXRD/LCOS
4096x2160
x
49,6x19,5x46,4 cm
14 kg
36 kk
www.sony.fi
Kuvatulot
HDMI
DVI
VGA
Komponentti
S-video
Komposiitti
USB
2
-
Optiikka
Zoom
Heittoetäisyys *1
Linssinsiirto (P/V) (16:9)
Linssin pystyoffset
(vrt. i1 Pron heikon tumman pään tarkkuuden vuoksi mittaus tehtiin saman valmistajan i1
display -kolorimetrillä. kuvan korkeus)
Motorisoitu optiikka
Optiikan muistipaikat
2,05x
1,38?2,83x
+85,-80/±33 %
40/42,5 %
?
?
Lamppu
Malli
Tyyppi
Ilmoitettu elinikä (normal/eko)
Varalampun hinta
Tunnin katselun hinta
(normal/eko)
Lampputakuu
Vaihto katossa
Harmaasävyt päävärien suhteellisilla
painoilla. Gamma on mitattu suoraan projektorilta niin, että kuva
on heijastettu mustalle heijastamattomalle kankaalle, jotta huone ei vaikuta mittaustuloksiin. Korjaus on mahdollista
bias- ja gain-säädöillä tai monipisteisesti
Image Director -tietokoneohjelmalla.
? Erinomainen ansikontrasti
? Hdmi 2.0 -liitännät
? Hyvä kaukosäädin ja
käyttölogiikka
LMP-H260
UHP 265 W
2000/3000 h
450 ?
23/15 senttiä
12 kk/1000 h
?
Kuvasäädöt
Värien deltae-arvot. Pää- ja
välivärien lisäksi ColorChecker-mittauspisteet (valkoiset pallot) ja referenssit (neliöt).
Värikalbrointi on mahdollista aidolla
3d-värienhallinnalla.
Valikot projektorista
Anamorfisen linssin tuki
Liikeinterpolointi
Ohjausportti
Triggeri (12 V)
HDMI-kaapeli
3D-lasit (kpl)
Kaiutin
Langaton hdmi
Muuta
?
?
?
ethernet, rs232
2
lisävaruste
lisävaruste
ir-tulo, paneelien kohdistus
*1 Projektorin etäisyys valkokankaasta suhteessa kuvan leveyteen
zoomin ääriasennoissan
*2 Kuvan alareunan ja projektorin välinen korkeusero suhteessa kuvan
korkeuteen linssinsiirron ääriasennossa (pöytäasennuksessa)
*3 Tarkempi kalibrointi mahdollista Sonyn ImageDirector-sovelluksella
25. Yhdistettynä hyvään liiketerävyyteen ja kykenevään
kuvaprosessointiin kuva vaikuttaa erittäin
skarpilta kaikissa tilanteissa.
Kuvan kirkkaus on iiriksellä helposti
säädettävissä monenlaisiin tiloihin, ja
mustan tasoa voi parantaa valotehosta
tinkimällä. Sensorin edessä oli mittausten aikana diffuusori.
Mittauksissa käytetyt kuvan esiasetukset on ilmoitettu viereisessä taulukossa. Kuvan tarkka
kalibrointi on viimein mahdollista, sillä
tarjolla on aito värinhallinta.
Sonya voisi suositella varauksetta,
mutta kuvan välkkyminen saattaa ärsyttää joitakin katsojia. 240 hertsin taajuudella se ei ole yhtä häiritsevä kuin useimmissa televisioissa, mutta kuvaa ei saa
täysin vakaaksi millään asetuksilla.
? Ei näkyvää
pikseliverkkoa
? Terävä kuva ja hyvä
kuvaprosessori
? Laaja linssinsiirto ja
zoom sekä optiikan
muistipaikat
? Valotehon säätö
iiriksellä
? Automaattikalibrointi
? Tarkka kalibrointi
mahdollista
info
mittaustulokset
Käytetty kuvatila
Reference, Auto Calibration
Värilämpötilan esiasetus
D65
Väriavaruuden esiasetus
BT.709
Gamman esiasetus
2.2
On/off-kontrasti
5050:1
ANSI-kontrasti
580:1
Valoteho (eco/normal) *1
970/1350 lm
Harmaasävyjen DeltaE 20-100 % (keskiarvo)
10,7
Pää- ja välivärien DeltaE (keskiarvo)
2,5
Värisaturaation DeltaE 25/50/75 % (keskiarvo)
2,6
Värien luminanssivirhe (keskiarvo)
5,2 %
ColorChecker-virhe
2,7
Värien tarkka kalibrointi mahdollista
?
Kuvantoistoviive (input lag)
95 ms
Toimiva 1080p24-toisto
?
Pwm-päivitystaajuus
240 Hz
*1 valoteho iiriksen maksimiasennossa
*2 Kuvan esittämiseen kuluva viive liikeinterpolointi pois kytkettynä ja eri tiloissa
VALKOTASAPAINON ja väritoiston mittaukset on tehty Stewart Studiotek 130 -valkokankaalta i1 Pro -spektrofotometrillä. Värien tarkkuus on
vakionakin hyvä, ja paranee entisestään
harmaasävyjen tasapainon kalibroinnin
jälkeen.
Harmaasävyjen kalibrointi
Värinhallinta (CMS)
Gammasäätö
Iiriksen käsisäätö
Dynaaminen iiris
bias+gain *3
3d
11 esivalintaa *3
100 pykälää
?
Muuta
Gammakäyrä (musta) mukailee uutta
bt.1886-referenssiä (vihreä) hyvin, vaikka
kuva onkin kokonaisuutena hieman
tummempi.
Värikoordinaatit cie-kartastossa. Projektorin lampun teho oli asetettu himmeäksi ja automaattinen kalibrointi oli ajettu läpi. Referensseinä harmaasävyille D65, väreille rec 709. testi
Yhteenveto
SONY VPL-VW500ES tuottaa äärimmäisen tasaisen kuvan, josta pikseliverkkoa
ei erota edes lähietäisyydeltä. Kuva on oletusasetuksilla selvästi luonnollisempi lampun kirkkaassa
tilassa, mutta normaalikäytössä himmeämpi tila on melutason ja kirkkauden
suhteen yleensä sopivampi. Kuva on hieman punertava,
mutta 30 prosentin harmaasta lähtien
hyvin lineaarinen